VYÖHYKETERAPIA L. REFLEKSIVYÖHYKETERAPIA
Vyöhyketerapiassa hoidetaan kivun ilmenemispaikan ulkopuolella olevia ns. heijastealueita, joita ovat ennen kaikkea jalka, käsi, korva ja selkä. Elimistön toiminnalliset ja rakenteelliset poikkeavuudet ilmenevät häiriöinä vastaavilla heijastealueilla. Energiavirtausten vilkastuminen vyöhyketerapian avulla saa aikaan vastaavien fyysisen tason virtausten elpymisen hermostossa, verenkierossa ja imunestekierrossa.
Vyöhyketerapiassa hoito kohdistetaan yleensä jalkoihin. Kaiken perustana on jaloissa olevien kipukohtien hierominen. Kyse on yksinkertaisesti koko kehon heijastumisesta pienenpään mittakaavaan jollekin tietylle kehon alueelle, tässä tapauksessa jalkaterään.
HISTORIA
Vyöhyketerapiaa on käytetty hoitomuotona eri puolilla maailmaa jo vuosituhansia. Alan kirjallisuudessa löytyy viitteitä Kiinaan, Japaniin, Intiaan, Egyptiin sekä Pohjois- ja Etelä Amerikkaan. Järjestelmällisimmin sitä lienevät harjoittaneet Pohjois-Amerikan intiaanit. Euroopan maista vyöhyketerapia tuli ensimmäisinä Saksaan ja sieltä edelleen Sveitsiin, Itävaltaan ja Englantiin. Pohjoismaista uranuurtajamaa on Tanska. Ensimmäiset suomalaiset vyöhyketerapeutit aloittivat toimintansa 70-luvulla.
VYÖHYKETERAPIAN NYKYTILANNE
Vaikka vyöhyketerapian uranuurtajalääkärit saivat aikanaan osakseen kirpeää arvostelua ja vastustusta ammattikunnaltaan, ovat monet nykyiset lääkärit niin Amerikassa kuin Euroopassakin perehtyneet vyöhyketerapiaan ja se on otettu käyttöön myös monissa sairaaloissa. Suomessa lääkärikunta, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, ei ole vielä kiinnostunut asiasta.
Koulutusta on järjestetty Tukholmassa Axelsson Gymnastika Instituutissa ja Keski-Euroopassa. Suomessa koulutusta järjestetään nykyisin useassa eri paikassa.
VYÖHYKETERAPIAN PÄÄPERIAATTEET
Perusajatus lähtee siitä, että ihmisen keho on pienoiskoossa heijastuneena jalkateriin. Jokaisella elimellä ja kehonosalla on tietyt heijastealueensa jalassa. Kokemuksesta on havaittu, että häiriö jossakin osassa kehoa tuntuu vastaavassa jalassa heijastekohdassa paineluarkuutena tai rakenteellisena kudosmuutoksena. Vyöhyketerapian tarkoituksena on hieromalla jalassa olevia kipeitä paikkoja poistaa niissä oleva arkuus ja sitä kautta itse kohde-elimessä oleva häiriö.
KEHON HEIJASTUMINEN JALKOIHIN
Kun katsomme selällään makaavan ihmisen vierekkäin asetettuja jalkapohjia, voimme kuvitella ihmiskehon heijastuneen niihin hyvin järjestelmällisesti. Varpaat edustavat päätä, päkiät rintakehää, jalkaholvin korkeudelta löytyy vatsaontelo elimineen, kantapäästä lantio. Sama järjestelmällisyys näkyy myös sivusuunnassa. Jalkaterien sisäreunat ovat kehon keskilinjan heijaste ja ulkoreunat vastaavat kylkiä ja yläraajoja. Yleensä ollaan sitä mieltä, että kehon selkäpuoli löytyy jalkapohjan puolelta ja etupuoli jalkapöydän puolelta. Yleisenä heijastumisperiaatteena voidaan vielä mainita kehon luisten osien löytyvän jalan luisista rakenteista, lihasten pehmeistä osista ja nivelten jalan nivelistä.
HÄIRIÖIDEN HEIJASTUMINEN JALKOIHIN
Elimistön toiminnalliset ja rakenteelliset poikkeavuudet ilmenevät häiriöinä vastaavilla heijastealueilla. Yleisin häiriö on painalluksen aiheuttama kipu. Myös erialaiset ihomuutokset ovat yleisiä esim. kovettumat, känsät, syylät, haavaumat ja hilseily. Elimistön häiriöt eivät heijastu pelkästään jalkoihin, vaan myös jalkojen häiriöt voivat vaikuttaa koko kehoon esim. epämukavien kenkien aiheuttamat poikkeavuudet jalan rakenteessa voivat häiritä vastaavia kehon alueita.
MITEN JALAN HIERONTA VAIKUTTAA
Vanhan teorian mukaan hieromalla rikotaan virtsahappokiteitä, jolloin ne pääsevät poistumaan verenkierron mukana. Vastaavasti muut kertymät häviävät puhtaasti mekaanisella tavalla hieronnan seurauksena. Näiden poikkeavuuksien poistamista voidaan pitää energiakierron tukosten avaamisena. Elämää ylläpitävien energiavirtausten esteetön kulku kohde-elimeen on sen moitteettomalle toiminnalle välttämätöntä.
ELINRYHMÄT, JOIHIN VOIDAAN VAIKUTTAA
Selkä, niska ja kaula, hartiat ja rintakehän yläosan lihakset, raajat, verenkiertoelimet, hengityselimet, ruoansulatuselimet ja virtsanerityselimet.
VYÖHYKETERAPIAN KÄYTTÖALUE
Vyöhyketerapialla ei hoideta sairauksia vaan ihmistä. Jos vyöhyketerapialla saadaan ihmisen autonominen hermosto, verenkierto, hormonaaliset toiminnat ja energiavirtaukset normalisoiduksi, eivät sairaudet hänessä ”viihdy”. On myös sairauksia, joita ei vyöhyketerapialla, kuten ei millään muullakaan tavalla voida parantaa esim. MS-tauti ja Parkinsonin tauti. Tällaisia niin sanottuja parantumattomia potilaita voidaan toki vyöhyketerapialla hoitaa ja usein lievittää ko. sairauksiin liittyviä sivuoireita. Tietyissä sairauksissa ei vyöhyketerapiaa saa käyttää, näitä ovat mm. korkea kuume, tarttuvat sairaudet flunssaa lukuun ottamatta, akuutit tulehdukset laskimo ja imunestejärjestelmässä. Jotkut ovat myös sitä mieltä, että syövässä vyöhyketerapia lisää etäispesäkkeiden syntymisvaaraa. Astma ja epilepsiapotilaiden kohdalla on hyvä muistaa, että käsittely voi provosoida kohtauksen.
HIERONTATAVAT
Käsittelyssä oleellisinta on ärsyttää jalassa olevia kipualueita. Eri koulukunnat ovat kehittäneet tähän tarkoitukseen erilaisia menetelmiä, lähinnä eroavaisuuksia on voimakkuudessa, alueissa ja järjestyksessä. Vyöhyketerapiassa ei ole tarkkaa kaavaa, van se muokkautuu tekijän mukaan.
KÄSITTELY
Vyöhyketerapiassa käsittely aloitetaan rauhoittavilla sivelyillä varpaista säärtä kohti. Näin saadaan tuntumaa hierottavaan, jonka jälkeen rentoutetaan jalat pyörittelemällä jalan niveliä ja liikuttelemalla luita ja varpaita.
YLEISIMMÄT OTTEET
1. RYÖMIMISOTE, jossa peukalon keskijäsen vuorotellen koukistuu ja ojentuu samalla siirtyen koko ajan hiukan eteenpäin ojennusvaiheen aikana.
2. PYÖRITYSOTE, jossa suoran tai kärkinivelestä koukistetun peukalonkärki tekee pientä ympyräliikettä. Painalluksen kohteena olevan alueen iho liikkuu peukalon mukana.
3. LIU`UTUS, jossa suoraa peukaloa työnnetään eteenpäin. Liu`tuksessa voidaan käyttää myös huikan öljyä.
Otteet voidaan tehdä myös muilla sormilla ja ihon Ollessa paksu tai heijastusalueen ollessa syvällä voidaan käyttää rystysiä. Apuna voidaan käyttää myös terapiapuikkoja. Kun henkilö tulee ensimmäisen kerran vyöhyketerapeutin luo, suoritetaan hänelle perusteellinen painallustutkimus kipukohtien löytymiseksi. Kipukohdat on syytä merkitä muistiin jalkojen karttapiirrokseen. Kartta helpottaa kipukohtien nopeaa löytymistä varsinaisilla hoitokerroilla.
Jokainen hoitokerta alkaa eräänlaisella jalkojen muokkausvoimistelulla. Sen tarkoituksena on ennenkaikkea saada nivelet liikkuviksi, mutta koska energiatukkeamat ovat usein nivelten kohdalla, samalla avustetaan näin myös energiavirtauksia. Kunnolliseen käsittelyyn menee aikaa 40–45 minuuttia. Tämän jälkeen on syytä levätä 15–20 minuuttia. Hoitoja annetaan yleensä 1-2 kertaa viikossa.
HOIDON AIHEUTTAMAT REAKTIOT
Yleensä vyöhyketerapia koetaan mahdollisesta kivusta huolimatta miellyttävänä ja rentouttavana. Joskus käsittely aiheuttaa potilaille erilaisia tuntemuksia.
Tavallisimmat reaktiot ovat:
- voimakas väsymys ja syvä uni
- lisääntynyt virtsan eritys
- sakea ja tumma virtsa
- lisääntynyt suolen toiminta
- ulostus muuttuu toisen näköiseksi ja hajuiseksi
- nenästä ja nielusta erittyy limaa
- aikaisemmat sairaudet voivat tulla vähäksi aikaa esiin
- fyysisen ja henkisen vireyden lisääntymistä
Negatiiviset reaktiot vähenevät 2-3 hoitokerran jälkeen. Reaktiot johtuvat kohde-elinten parantuneesta verenkierrosta ja vilkastuneesta aineenvaihdunnasta. Vyöhyketerapia vahvistaa elimistön omia puolustusmekanismeja.